Jarno Mäkelä

Joogaa, osteopatiaa ja elämän ihmettä

Elämä on kuin jooga-asana: välillä sattuu, välillä hymyilyttää – ja parasta tulee, kun lakkaa yrittämästä liikaa. Olen saanut kulkea tätä elämän ja kehon kuuntelemisen polkua jo yli 27 vuotta, ensin joogan, sitten myös osteopatian parissa. Ja matka jatkuu.

Jooga – kohtaamista kehon ja Itsen kanssa

Joogan löysin Lontoossa kauppa-alaa opiskellessani 1998, ja ensimmäiseksi joogatyylikseni osui juuri iyengarjooga. Siinä oli heti jotain, mikä puhutteli: selkeys, tarkkuus, maadoittuminen. Hyvä olo, joka sai minut lähes leijumaan kadun pinnan yläpuolella joogatunnilta kotiin. Myöhemmin tein Suomessa myös muita joogatyylejä, mutta huomasin palaavani yhä uudelleen Iyengarin periaatteisiin. Ne eivät vain kehitä asentoa, ne avaavat ymmärrystä.

Joogamatka Intian Rishikeshiin 2004 sai minut päättämään, että haluan jooganopettajaksi. Suoritinkin samana vuonna siellä intensiivisen opettajakoulutuksen ja aloin opettaa joogaa 2005. Varsinainen iyengarjoogan opettajakoulutus 2008-2012 Helsingissä nosti ymmärrykseni aivan uudelle tasolle. Jatkokouluttautuminen on  vienyt minut sittemmin iyengarjoogan Level II -tasolle ja mm. kahdelle opintomatkalle Punen RIMYI-instituuttiin.

Opettamisessa minulle on tärkeää kohtaaminen. Asanoiden tarkkuus on hienoa, mutta vielä tärkeämpää on pysähtyä, tunnustella ja löytää syvempi yhteys itseensä. Joskus hengitys kertoo enemmän kuin täydellinen linjaus. Ja toisinaan pieni nauru tunnilla muistuttaa meitä siitä, miksi tätä oikeastaan teemme.

Osteopatia – ihmisyyttä kuunteleva hoitomuoto

Joogan kautta kehittyi kiinnostus kehon rakenteeseen ja toimintaan syvemmin. Minulla oli hyviä kokemuksia osteopatiasta ja se alkoikin tuntua luonnolliselta jatkumolta. Siinä yhdistyvät syvä kehollinen ymmärrys, lempeä tarkkuus sekä kehon oman viisauden kuuntelu ja tukeminen. Valmistuin osteopaatiksi Metropolia AMK:sta vuonna 2018, ja opinnäytetyöni käsitteli joogan ja osteopatian yhtäläisyyksiä ja erilaisuuksia. Myös osteopatiassa olen jatkokouluttautunut marinoituen lukuisilla kursseilla. 

Osteopatiassa kuten joogassakin uskon siihen, että keho tietää. Sen viestejä voi oppia kuulemaan – joskus käsien kautta, joskus hiljaisuudessa. Työssäni yhdistyvät läsnäolo, anatominen syvyys ja lempeä uteliaisuus: mitä kehossa tapahtuu juuri nyt, miten voisin tukea sen omaa liikettä kohti tasapainoa ja terveyttä?

Liike ja elämä

Liikkeessä oleminen on minulle enemmän kuin harrastus. Se on tapa olla tässä maailmassa. Joogan ja osteopatian lisäksi nautin tanssista (kontakti-improvisaatio, vapaa tanssi), kuntosaliharjoittelusta, melonnasta, juoksusta, pyöräilystä, hiihtämisestä ym. Liike auttaa minua pysymään yhteydessä itseeni. Tietysti liika on liikaa; lepo ja palautuminen ovat vähintään yhtä tärkeitä niin elämässäni kuin työssänikin.

Elämä ei vaadi meiltä täydellisyyttä – se kaipaa meitä kokonaisina. Juuri sellaisina kuin olemme.